Vastuullisuussanasto

Opas

Oppaasta

Nämä termit pitää tuntea vastuullisuustyössä.

Tutustu myös muihin oppaisiimme:

Vastuullisuusviestinnän abc
Näin rakennat vastuullisuusohjelman
Näin laadit vastuullisuusraportin

1. Arvoketju

Yrityksissä on joukko säännöllisesti toistuvia ja toisiinsa kytköksissä olevia toimintoja, jotka muodostavat yrityksen arvoketjun. Tuntemalla arvoketju voidaan analysoida toimintoja, jotka luovat yritykselle arvoa ja tuovat kilpailuetua. Arvoketju koostuu ensisijaisista toiminnoista, joita voi olla esimerkiksi yrityksen tulologistiikka, koneistus, pakkaaminen, kokoonpano, laitehuolto, testaaminen, lähtölogistiikka, myynti, markkinointi ja palvelut.

Ensisijaisia toimintoja tukevat tukitoiminnot, kuten infrastruktuuri, henkilöstöhallinto, teknologinen kehitystyö ja hankinnat. Arvoketjuun olisi tärkeää sisällyttää myös myynnin jälkeinen tuotteen tai palvelun elinkaari.

Kestävyysraportoinnissa ja yritysten päästölaskennassa on tärkeää tuntea yrityksen koko arvoketju, käytetyt alihankkijat ja tuotannon vaatimat panokset, jotta voidaan arvioida yrityksen vaikutukset kestävän kehityksen tavoitteisiin.

2. ESRS – European Sustainability Reporting Standards

ESRS-standardit eli eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit määrittelevät, miten yritysten tulee raportoida vastuullisuustiedoistaan kestävyysraportointidirektiivi CSRD:n mukaisesti.
ESRS-standardikokonaisuus koostuu 12 eri standardista. Kaksi monialaista standardia (ESRS 1 ja ESRS 2) sisältävät kaikille yrityksille pakolliset vaatimukset ja raportoitavat tiedot. 10 aihekohtaista standardia kattavat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvät teemat (ESG). Yritykset soveltavat aihekohtaisia standardeja valikoivasti kaksoisolennaisuusanalyysin perusteella. Raportoitavat aiheet valitaan sen mukaan, mitkä ovat olennaisia sekä yrityksen liiketoiminnalle että sen vaikutuksille ympäristöön ja yhteiskuntaan.

3. EU-taksonomia

EU-taksonomia on vuonna 2022 voimaan tullut luokittelujärjestelmä, jonka avulla ohjataan investointeja kestävämpiin hankkeisiin ja projekteihin EU:n ilmastotavoitteiden ja EU:n vihreän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Taksonomialla taloudelliset toimet luokitellaan ympäristökestävyytensä perusteella. Taksonomiassa taloudellisen toiminnan on täytettävä neljä ehtoa, jotta se kelpuutetaan kestäväksi. Toiminnan on lievennettävä ilmastonmuutosta ja edistettävä siihen sopeutumista sekä vesiekosysteemien ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Lisäksi taloudellisen toiminnan on kehitettävä kiertotalouteen siirtymistä, ehkäistävä saastumista ja saasteita, sekä suojeltava ja ennallistettava luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemejä.

4. Green Claims

EU:n viherpesusääntelyn (ns. Green Claims -direktiivin) tavoitteena on suitsia yritysten vastuullisuusviestinnästä pois harhaanjohtavat ympäristöväitteet ja auttaa keskittymään olennaiseen. Jatkossa vastuullisuus- ja viherväittämille tulee olla tieteeseen perustuva pohja. Green Claimsin odotetaan astuvan voimaan vuonna 2026, mutta direktiivin voimaantulo ei ole varmaa.

Ympäripyöreät ilmaisut ilman tarkennuksia ja todisteita voidaan katsoa Green Claimsin myötä harhaanjohtaviksi. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi vastuullinen, ympäristöystävällinen ja vihreä. Vääriä tai perusteettomia väitteitä esittäville yrityksille voidaan määrätä seuraamuksena esimerkiksi seuraamusmaksu tai väliaikainen sulkeminen julkisten tarjouskilpailujen ulkopuolelle. Jatkossa myös yritysten markkinoinnissaan käyttämien ympäristömerkkien tulee olla kolmannen osapuolen riippumattomasti todentamia.

5. Green Deal

Green Deal, eli vihreän kehityksen ohjelma, kartoittaa Euroopalle keinot olla maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuonna 2050. Uuden kasvustrategian tarkoitus on muovata EU:sta moderni, resurssiviisas ja kilpailukykyinen alue. Tämä tapahtuu kytkemällä talouskasvu irti luonnonvarojen käytöstä ja siirtymällä kiertotalouteen.

Strategia sisältää toimintamallin, joka koostuu biodiversiteetin ennallistamisesta, saasteiden ja päästöjen leikkaamisesta sekä puhtaampien kiertotalouden ratkaisujen edistämisestä.

Toimintamalli sisältää myös linjauksen investointitarpeista ja olemassa olevista rahoitusvälineistä. Strategiassa asetetut ilmastoneutraaliustavoitteet saavutetaan investoimalla ilmastoystävälliseen teknologiaan, tukemalla innovaatioita, järjestämällä puhtaampi ja edullisempi henkilö- & joukkoliikenne, irrottamalla energiasektori hiilestä, tehostamalla rakennusten energiatehokkuutta ja tekemällä kansainvälistä yhteistyötä globaalien ympäristöstandardien parantamiseksi.

6. Hiilineutraali

Hiilineutraaliudella tarkoitetaan, että ilmakehästä sidotaan sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin niitä tuotetaan. Hiilineutraalin yhteiskunnan, tuotteen tai systeemin hiilijalanjälki on sen koko elinkaaren ajalta siis nolla.

Kokonaisvaltainen muuntuminen hiilineutraaliksi ei ole kuitenkaan ainoastaan CO²-päästöihin tuijottamista. Se vaikuttaa koko yrityksen toimintaan: strategiaan, johtamiseen ja ennen kaikkea uuden kestävämmän liiketoiminnan kehittämiseen.

Kiertotalouden periaatteiden noudattaminen edistää pyrkimystä hiilineutraaliuteen. Vastuullisuuteen liittyvä sääntely kiristyy lähitulevaisuudessa myös rahoitusmarkkinoiden toiminnan ja investointien osalta, sillä ne ohjaavat yhteiskunnan kehitystä. Monet rahoitusmarkkinoilla toimivat yritykset ovatkin alkaneet tekemään töitä portfolioidensa kestävyyden edistämiseksi.

7. Ilmastokestävä

Ilmastokestävyydellä, eli resilienssillä, tarkoitetaan tietoista ja ennakoivaa kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen; toimia joustavasti häiriötilanteissa sekä toipua ja kehittyä niiden jälkeen.

Sopeutumisen ydin koostuu sosiaalisten, taloudellisten ja ekologisten näkökulmien samanaikaisesta huomioimisesta. Ilmastokestävät päätökset ja ratkaisut suunnitellaan ja toteutetaan siten, että niillä ennaltaehkäistään ja lievennetään ilmastoriskejä. Sopeutumista edistetään tukemalla kestävän kehityksen tavoitteita, kuten köyhyyden vähentämistä, ruokaturvan parantamista, luonnonvarojen kestävää käyttöä. Resilienssi on hillinnän (mitigaatio) ohella YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen keskeinen osa.

8. Ilmastoriskit

Ilmastoriskit ovat ilmastonmuutoksen suorista tai välillisistä vaikutuksista aiheutuvia uhkia liiketoiminnalle, investoinneille sekä yhteiskunnalle. Ilmastonmuutoksen suoria vaikutuksia ovat esimerkiksi sään poikkeukselliset ääri-ilmiöt, mitkä vaikuttavat liiketoimintaympäristöön.

Ilmastonmuutoksen välillisiä vaikutuksia liiketoimintaan ovat sääolosuhteiden muutoksista aiheutuvat vaikutukset, esimerkiksi kuivuudesta johtuvat metsäpalot tai viljasatojen heikentyminen ja sen seurauksena ruuan hinnan nousu, joka johtaisi ostovoiman alenemiseen ja eriarvoistumiseen. Yhteiskunnallisella tasolla ilmastoriskit voivat toteutua esimerkiksi ilmastopakolaisuutena tai luonnonvaroista käytävinä konflikteina.

9. Ilmoituskanava

Whistleblower-direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että henkilö, joka työnsä yhteydessä havaitsee tai epäilee yleisen edun vastaista toimintaa erikseen määritellyillä EU:n oikeuden aloilla, voi ilmoittaa asiasta turvallisesti. Tarkoituksena on siis tehostaa petosten ja korruption ehkäisyä ja paljastamista.

Whistleblower-laki säätää, että sekä yksityisen että julkisen sektorin organisaatioissa tulee olla ilmiantokanava, jossa voi turvallisesti ilmoittaa väärinkäytöksistä. Yksityisellä sektorilla
vaatimus koskee yrityksiä, joissa on vähintään 50 työntekijää. Julkisella sektorilla velvollisuus koskee esimerkiksi valtionhallintoa, alue- ja maakuntahallintoa sekä kuntia. Suomessa oikeuskanslerinvirasto toimii keskitettynä ulkoisena ilmoituskanavana, jonka kautta väärinkäytöksistä voi ilmoittaa luottamuksellisesti.

10. Kaksinkertaisen olennaisuuden arviointi

Kaksinkertaisen olennaisuuden arviointi (Double Materiality Assessment, DMA) on yksi keskeisimmistä periaatteista CSRD:n mukaisessa kestävyysraportoinnissa. Kaksinkertaisen olennaisuuden arviointi – tai kaksoisolennaisuusanalyysi, kuten tuttavallisesti sanotaan – auttaa yrityksiä tunnistamaan kestävyysraportoinnin kannalta tärkeimmät teemat.

Kaksinkertaisen olennaisuuden arvioinnissa organisaatio tarkastelee kahta keskeistä näkökulmaa: yrityksen vaikutuksia yhteiskuntaan sekä kestävän kehityksen vaikutusta yritykseen. Käytännössä vain ne aihekohtaiset aiheet, jotka ovat yritykselle olennaisia jommankumman näkökulman perusteella, sisällytetään kestävyysraporttiin.

Käytännön tasolla kaksinkertaisen olennaisuuden arvioinnissa tunnistetaan sidosryhmät ja liiketoiminnan vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan. Kun tämä on tehty, määritellään ESG-teemoihin liittyvät taloudelliset riskit ja mahdollisuudet, joiden pohjalta kartoitetaan yritykselle olennaiset raportointivaatimukset ja datapisteet.

11. Kestävyysmurros

Kestävyysmurros on järjestelmätason niin sanottu systeeminen muutos, joka tarkoittaa sitä, että hyvinvointimme perustan tuottavat yhteiskuntajärjestelmät muutetaan perusteellisesti kohti kestävämpiä toimintamalleja.

Yhteiskuntajärjestelmillä viitataan luonnonjärjestelmiin, ruokaketjuihin, liikennejärjestelmiin, energian tuotantoon sekä kaupunkeihin ja kulttuurijärjestelmiin. Muutoksen suuntaa on kuitenkin arvioitava ja iteroitava viimeisimpään tutkittuun tietoon pohjautuen. Suomessa kestävyys murroksen tutkimusta johtaa Suomen ympäristökeskus Syke.

12. Kestävyysraportointi (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD)

Kestävyysraportointidirektiivi säätelee yritysten raportointia ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä ympäristöön, yhteiskuntaan, työntekijöihin ja korruptioon liittyvistä asioista.

CSRD-direktiivi on korvannut aikaisemman ei-taloudellisen tiedon raportoinnista säädetyn direktiivin, NFRD:n. CSRD edellyttää yrityksiltä, että niiden liiketoimintamallit ja -strategiat ovat linjassa Pariisin sopimuksen 1,5 asteen ilmastonlämpenemistavoitteen kanssa, ja että raportointi täyttää tarkennetut huolellisuusvelvoitteet. Lisäksi yritysten on selvitettävä kestävyystekijöille asetettujen tavoitteiden ja sidosryhmien tarpeet liiketoimintamallissa ja strategiassa.

Yritysten tulee myös raportoida organisaation hallituksen roolista kestävyystekijöitä koskevissa kysymyksissä; kestävyystekijöihin liittyvistä riskeistä ja vaikutuksista yrityksen toiminnassa, tuotteissa, palveluissa ja koko arvoketjussa. Liiketoiminnan osalta on tunnistettava myös toiminnan vaikutusten ehkäiseviä, lieventäviä ja korjaavia toimenpiteitä. Raportointia edellytetään siloinkin, kun kestävyystekijöillä ei ole suoraa taloudellista merkitystä. Myös tulevaan liiketoimintaan liittyviä asioita tulee huomioida raportoinnissa.

Ensimmäisenä Suomessa CSRD:n mukaisesti raportoivat vuonna 2025 ne pörssiyritykset, jotka ovat aiemmin raportoineet NFRD:n mukaisesti. Nämä pörssiyritykset julkaisevat raportin vuoden 2024 tiedoista. Raportointivelvoite laajenee myös pienempiin yrityksiin lähivuosina, mutta Green Omnibus -aloitteen myötä on vielä keväällä 2025 epäselvää, millaisiin yrityksiin raportointivelvoite laajenee. Kestävyysraportti tulee sisällyttää yrityksen toimintakertomukseen.

CSRD:n myötä vastuullisuustiedon saatavuuden tarve kasvaa myös listaamattomissa pk-yrityksissä, jotka tulevat kasvavissa määrin saamaan yrityskumppaneiltaan tietopyyntöjä raportointia varten.

Monet pk-yritykset joutuvat aloittamaan kestävyysraportoinnin aivan alusta, kun rakenteita ja tapoja tiedonkeruulle ei vielä ole. Tätä helpottaakseen EFRAG (European Financial Reporting Advisory Group) on luonut yhtenäiset pk-yritysten raportointisuositukset. Listaamattomien pk-yritysten raportointisuositus VSME (Voluntary Reporting Standard for SMEs) on suunniteltu helpottamaan tietopyyntöihin vastaamista.

CSRD-sääntely ei ole vielä saavuttanut lopullista muotoaan, vaan se tulee vielä uudistumaan vuoden 2025 aikana Euroopan komission Omnibus-aloitteen myötä. Omnibusin tavoitteena on keventää yritysten kestävyysraportointia koskevia velvoitteita ja vahvistaa EU:n kilpailukykyä.

13. Kiertotalous

Kiertotalous on talouden toimintamalli, joka perustuu jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Kiertotaloudessa ei tuoteta jatkuvasti lisää tuotteita neitseellisiä raaka-aineita käyttäen, vaan kulutus perustuu omistamisen sijasta palvelujen käyttämiseen.

Materiaaleja ei tuhota eikä jätettä synny, vaan ne toimivat raaka-aineena uusille tuotteille. Kiertotaloudessa pyritään maksimoimaan tuotteiden, komponenttien ja materiaalien sekä niihin sitoutuneen arvon kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään, jotta syntyy mahdollisimman vähän hukkaa.

Materiaalitehokkuudesta seuraa ympäristöhyötyjä, joita ylikulutuksesta kärsivä maailma tarvitsee kestävän kasvun takaamiseksi. Kiertotalous luo myös merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Kiertotaloudessa lisäarvoa luodaan palveluilla ja digitaalisten ratkaisujen älykkyydellä, mikä tarkoittaa merkittäviä muutoksia kulutustottumuksiimme.

14. Kompensaatiot

Kompensaatioilla tarkoitetaan yksinkertaistettuna ympäristölle aiheutetun haitan poistamista samassa määrin kuin sitä aiheutetaan. Poistettavan haitan on kuitenkin oltava aiheutettua haittaa vastaava, jotta aiheutettu haitta todella kompensoidaan, eli korvataan.

Joidenkin ympäristöhaittojen osalta kompensointi on haastavaa, sillä on vaikea löytää täysin samanlainen elinympäristö, eli habitaatti, johon on toiminnalla vaikutettu.

Kasvihuonekaasupäästöjen kompensointi on yritysten yleisesti käyttämä tapa, jolla toiminnan hiilidioksidipäästöjä pienennetään. Päästöjen kompensoinnin ei tulisi kuitenkaan olla yritysten ensisijainen ympäristötoimi esimerkiksi hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamisessa, vaan kompensaatioilla voidaan edesauttaa vastuullisuustavoitteita sitten, kun yritystoiminnasta aiheutuvia päästöjä ei voida enää pienentää muuttamalla tai tehostamalla käytössä olevia toimintatapoja.

15. Liiketoimintamahdollisuudet ja -riskit

Kestävä kehitys, vihreä talous, sininen talous ja kiertotalous avaavat paljon liiketoimintamahdollisuuksia yrityksille. Myös sääntelyllä ja rahoituksella tullaan ohjaamaan liiketoimintaa kohti kestävämpiä tuotteita ja palveluja.

EU:ssa muokataan parhaillaan markkinoita uudistamalla muun muassa energia-alaan, teollisuuteen, rakentamiseen, liikkumiseen, ruuantuotantoon ja kiertotalouteen liittyvää lainsäädäntöä sekä rahoittamalla näihin liittyvää tutkimus- ja innovaatiotoimintaa merkittävillä summilla.

Huomioimalla yritysvastuuseen, ilmastonmuutokseen ja luontokatoon liittyvät asiat liiketoiminnassa hallitaan myös riskejä, kuten tuotanto- ja toimitushäiriöt, luonnonkatastrofit, sääntely ja toimintaympäristö, raaka-ainepula ja tuotantopanosten kallistuminen.

Yritysvastuuasioiden huomiotta jättäminen aiheuttaa riskejä liiketoiminnalle myös silloin, kun sidosryhmien odotuksiin ei vastata ja vastuullisuusviestintä ei ole suunniteltua. Kun vastuullisuusohjelma ja -viestintä on osa yrityksen strategiaa ja suunniteltu huolellisesti, tavoitetaan pitkäjänteisellä toiminnalla maine- ja PR-hyötyjä, kasvatetaan brändin arvoa, parannetaan sidosryhmäsuhteita ja pystytään ketterämmin vastaamaan muutoksiin toimintakentässä.

16. Luontokato

Luontokadolla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä eli luonnon lajien ja elinympäristöjen häviämistä.

Suomessa luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on jatkanut vähenemistään viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomen uhanalaisista lajeista 31 % elää metsissä ja erityisesti vanhojen metsien määrä ja lajisto on uhanalaistunut.

Metsät ovat merkittävä elinympäristö, hiilinielu ja hiilivarasto. Siten metsillä ja luonnon monimuotoisuudella on keskeinen rooli maapallon ilmastonmuutoksen hillinnässä muun muassa hiilitasapainon ylläpitäjinä. Metsien hyödyntäminen ilmastonmuutoksen torjunnassa vaatii sekä hiilinielujen kasvattamista että nykyisten hiilivarastojen säilyttämistä.

Monimuotoisuuden heikkenemisen kannalta merkittävimpiä tekijöitä ovat kulutuksen lisääntyminen, metsätalous, maatalous, rakentaminen, saastuminen ja ilmastonmuutos. Luontokadon pysäyttäminen vaatii paikallisia tekoja ja sen merkitys yritysten vastuullisuusohjelmissakin tulee kiihtymään tulevaisuudessa.

17. Luontopääoma (Natural Capital)

Luonnon monimuotoisuus on niin ihmisten kuin yritystenkin olemassaolon perusta. Ihmisillä on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Tulevaisuuden toimintaedellytysten varmistamiseksi niin yhteiskunnalisessa kuin liiketoiminnallisessa päätöksenteossa on omaksuttava luontopääoma-ajattelu, jossa monimuotoinen luonto tunnistetaan ja nostetaan yhdeksi varallisuuden luokaksi muiden pääomien rinnalle.

Biodiversiteetti on noussut viime vuosina keskeiseksi teemaksi vastuullisuuskeskustelussa. Yritykset ymmärtävät yhä paremmin, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen voi aiheuttaa liiketoiminnalle riskejä, mutta samalla sen turvaaminen voi avata uusia mahdollisuuksia. Joissain yhteyksissä biodiversiteettiä on alettu pitää jopa uutena sidosryhmänä.

18. Reilu siirtymä

Reilulla siirtymällä tarkoitetaan sitä, että siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan toteutetaan sosiaalisesti ja alueellisesti reilulla tavalla. Keskeistä reilussa siirtymässä on, että yhteiskunnan rakenteita muokataan suuntaan, jossa vähähiiliset ratkaisut ovat yrityksille ja kuluttajille houkuttelevia ja kannattavia.

Yrittäjyys, kilpailukyky ja kansallisten mahdollisuuksien löytäminen ovat reilun siirtymän edellytyksiä. Reilun siirtymän varmistamiseksi sosiaalisia, alueellisia ja työllisyysvaikutuksia seurataan. Lisäksi rakennemuutoksen toteuttamiseksi tuetaan työllisyyttä sekä alueiden elinvoimaisuuden kannalta haasteellisten alueiden ja toimialojen kestävää siirtymää. Myös pienituloisiin kohdistuvat vaikutukset huomioidaan ja yrityksille varmistetaan kompensoivien toimien toteutuminen.

19. Saavutettavuus

Saavutettavuudella tarkoitetaan Euroopan unionin direktiiviä, jolla edistetään digitaalisten palvelujen saavutettavuutta. Toisin sanoen verkkosivujen ja mobiilisovellusten ja niiden sisältöjen on oltava sellaisia, että kuka tahansa voi niitä käyttää ja ymmärtää, mitä niissä sanotaan.

Saavutettavuusdirektiivissä säädetään julkisen hallinnon verkkopalvelujen saavutettavuuden minimitasosta ja keinoista, joilla toteutumista voidaan valvoa. Direktiivin tavoitteena on edistää kaikkien mahdollisuutta toimia täysivertaisesti digitaalisessa yhteiskunnassa, parantaa digitaalisten palvelujen laatua, parantaa Euroopan unionin saavutettavuuden toteuttamisen sisämarkkinoita sekä luoda Euroopalle yhdenmukaiset minimitason vaatimukset saavutettavuudelle.

Direktiivissä säädetään myös viranomaisten digitaalisten palvelujen järjestämisestä ja velvoitetaan hallinto tarjoamaan mahdollisuus viestiä viranomaisen kanssa sähköisesti.

20. Science Based Targets

Science Based Targets tarkoittaa tieteeseen perustuvia ilmastotavoitteita. SBTi-aloitteen on käynnistänyt CDP, United Nations Global Compact, World Resources Institute ja WWF.

Käytännössä SBTi on yritysten Pariisin ilmastosopimus, joka on kunnianhimoisin yritysilmastoaloite. Ilmastotavoitteet pohjautuvat tiedeyhteisön suosituksiin ja ovat linjassa viimeisimpien ilmastotieteiden suosittelemien tavoitteiden kanssa (korkeintaan 1,5°C lämpeneminen).

SBT tarjoaa yrityksille tarkkaan määritellyn polun päästöjen vähentämiseksi. Mukaan haluavien yritysten on lähetettävä hakemus, jossa määritellään yrityksen tavoitteet ja työ päästöjen vähentämiseksi. Hakemus lähetetään arvioitavaksi SBTi:n neuvostoon, ja tavoitteiden edistymisestä tulee raportoida vuosittain.

21. Siirtymäsuunnitelma

Siirtymäsuunnitelma on osa kestävyysraportointidirektiivi CSRD:n (Corporate Sustainability Reporting Directive) mukaista kestävyysraportointia. CSRD velvoittaa yrityksiä raportoimaan siirtymäsuunnitelmansa ilmastopäästöjen vähentämiseksi lähelle nettonollaa vuoteen 2050 mennessä. Siirtymäsuunnitelmaan kuuluvat yrityksen ilmastotavoitteet, keskeiset toimenpiteet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja työn aikataulu. Siirtymäsuunnitelma tulisi sisällyttää yrityksen liiketoimintastrategiaan.

Siirtymäsuunnitelman laatiminen ja ilmastotavoitteiden toteutumisen seuraaminen tulevat myös pienemmille yrityksille ajankohtaiseksi tulevina vuosina, kun yhä useampi suuri yritys alkaa vaatia siirtymäsuunnitelmaa arvoketjunsa toimijoilta.

22. Skenaarioanalyysi

Skenaarioanalyysi on yksi kestävyysraportointidirektiivin mukaisen kestävyysraportin pakollisista osioista. Skenaarioanalyysi on osa ilmastoon liittyvää standardia ESRS E1 (Climate Change). Skenaarioanalyysissä yritys kuvaa erilaisten ilmastoskenaarioiden vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia liiketoimintaansa. Skenaarioita ovat esimerkiksi 1,5 °C lämpeneminen, 2 °C lämpeneminen ja yli 2 °C lämpeneminen. Skenaarioanalyysi auttaa yritystä sopeutumaan ajoissa erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin ja tukee riskienhallintaa ja päätöksentekoa.

23. Vihreä siirtymä

Vihreä siirtymä on osa Suomen hallituksen kestävän kasvun ohjelmaa. Kestävä kasvu on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kasvua, joka seuraa kilpailukyvystä, investoinneista, osaamisen kehittämisestä, tutkimuksesta ja innovaatioista.

Vihreällä siirtymällä tuetaan talouden rakennemuutosta ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä. Sen tarkoituksena on vauhdittaa ratkaisuja, joilla päästöjä voidaan vähentää ja auttaa Suomea saavuttamaan vuodelle 2035 asetettu hiilineutraaliustavoite.

Vihreällä siirtymällä korostetaan vety- ja kiertotalouden atkaisuja, päästöttömiä energiajärjestelmiä ja pyritään parantamaan energiatehokkuutta sekä siirtymää fossiilittomaan liikenteeseen ja lämmitykseen.

24. Ympäristökädenjälki

Ympäristökädenjälki on hiilikädenjälkeä laajempi ja tarkempi yritysten, tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutusta kuvaava indikaattori. Toisin kuin jalanjälkimittarit, ympäristökädenjäljellä mitataan ja arvioidaan positiivisia ympäristöhyötyjä.

Ympäristökädenjäljen tavoitteita on kaksi: se kannustaa yrityksiä vähentämään päästöjä ja resurssien käyttöä sekä viestimään aikaansaaduista hyödyistä. Ympäristökädenjälki kertoo yrityksen asiakkaalle, kuinka ympäristövaikutus pienenee verrattuna vaihtoehtoisiin ratkaisuihin.

Viestimällä päästövähennyspotentiaalista ja ilmastohyödyistä voi kuluttaja alentaa omaa hiilijalanjälkeään.

25. Yritysvastuulaki

EU:n yritysvastuulainsäädäntö, virallisesti nimeltään Corporate Sustainability Due Diligence Directive (CSDDD), tuli voimaan heinäkuussa 2024. Sääntöjen soveltaminen jäsenvaltioissa alkaa näillä näkymin vaiheittain 26. heinäkuuta 2027 alkaen suurimmista yrityksistä. Tulevaan yritysvastuulainsäädäntöön on kuitenkin ehdotettu muutoksia EU:ssa. Ajankohtaista tilannetta kannattaa seurata tarkkaan, jos oma yritys kuuluu sääntelyn piiriin.

Laki velvoittaa yrityksiä huolehtimaan ihmisoikeuksista, ympäristöstä sekä hyvistä hallintotavoista ja se perustuu YK:n ihmisoikeuksia koskevaan huolellisuusvelvoitteeseen, jonka tarkoitus on ehkäistä oikeuksienmrikkomista yritysten arvoketjuissa. Yritysvastuulaki asettaa yrityksille konkreettisia velvoitteita vastuullisuuden noudattamiseen ja sisältää toimeenpanokeinot. Lailla pyritään parantamaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista ja pääsemään eroon vapaamatkustajista.

Ajankohtainen vastuullisuussääntely

CBAM – HIILIRAJAMEKANISMI

Hiilirajamekanismi (CBAM, Carbon Border Adjustment Mechanism) on EU:n ilmastotyökalu, jonka tavoitteena on vähentää päästöjä ja suojella eurooppalaisia yrityksiä epäreilulta kilpailulta.

EU:ssa tuotantolaitokset maksavat päästöistään esimerkiksi päästökaupan kautta. Sen sijaan tuote, joka on valmistettu EU:n ulkopuolella maassa, jossa ei ole tiukkoja ilmastosääntöjä, voi olla halvempi mutta samalla ympäristölle haitallisempi.

CBAM asettaa hinnan myös näiden tuontituotteiden päästöille, jotta kilpailu olisi reilua ja tuotanto ympäristöystävällisempää. Aluksi CBAM koskee vain tiettyjä tuotteita, kuten terästä, rautaa, sementtiä, alumiinia, sähköä ja vetyä. Käytännössä EU:n ulkopuolelta tuotteita tuovan yrityksen on laskettava tuotteen valmistuksen päästöt ja tarvittaessa ostettava CBAM-sertifikaatteja näiden päästöjen kattamiseksi.

Osana Omnibus-pakettia ja yrityssääntelyn keventämistä EU:ssa ollaan kesällä 2025 helpottamassa CBAM:n soveltamista erityisesti pienille tuojille sekä pidentämässä raportointiaikaa.

CSDDD – YRITYSVASTUULAKI

Yritysvastuulaki CSDDD (Corporate Sustainability Due Diligence Directive) astui voimaan vuonna 2025. EU-mailla on kaksi vuotta aikaa saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

CSDDD asettaa yritysten huolellisuusvelvoitteen entistä tärkeämpään asemaan, kun yritysten tulee tuntea arvoketjunsa vaikutukset. Käytännössä CSDDD vaatii yrityksiä toteuttamaan ihmisoikeuksiin ja ympäristöön liittyvää huolellisuutta omassa, tytäryhtiöidensä sekä toimintaketjussaan olevien liikekumppaneidensa toiminnassa.

Yritysten tulee myös puuttua ihmisoikeusrikkomuksiin tai ympäristörikoksiin, joita sen omassa tai alihankkijoiden toiminnassa esiintyy. Myös CSDDD:n voimaantulosta ja yksityiskohdista käydään keskustelua EU:ssa vuoden 2025 aikana.

CSRD – KESTÄVYYSRAPORTOINTIDIREKTIIVI

Vuonna 2024 voimaan astunut EU:n kestävyysraportointidirektiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive) edellyttää sen piiriin kuuluvien yritysten raportoivan kestävyystietojaan ESRS-standardien mukaisesti. Kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) kattaa erilaisia ESG-teemoja (Environmental, Social, Governance) ja määrittelee, miten yritysten täytyy kertoa ympäristöön, henkilöstöön ja toimitusketjuihin liittyvistä käytänteistä.

Käytännössä ensimmäisenä raportoivat vuonna 2025 suuret pörssiyritykset, jotka ovat aiemmin raportoineet edellisen NFRD-direktiivin mukaan. Raportti julkaistaan vuoden 2024 tiedoista ja osana hallituksen toimintakertomusta.

CSRD on rakennettu erityisesti rahoittajia varten, jotka haluavat seurata ja verrata yritysten vastuullisuustietoa keskenään. CSRD:n myötä vastuullisuustiedon saatavuuden tarve kasvaa myös listaamattomissa pk-yrityksissä, jotka tulevat kasvavissa määrin saamaan yrityskumppaneiltaan tietopyyntöjä raportointia varten.

Kestävyysraportointisääntely ei ole vielä saavuttanut lopullista muotoaan, vaan se tulee vielä uudistumaan vuoden 2025 aikana Euroopan komission Omnibus-aloitteen myötä. Omnibusin tavoitteena on keventää yritysten kestävyysraportointia koskevia velvoitteita ja vahvistaa EU:n kilpailukykyä.

EKOSUUNNITTELUASETUS – ESPR

Kestävien tuotteiden ekosuunnitteluasetus eli ESPR (Ecodesign for Sustainable Products Regulation) on EU-säädös, joka laajentaa ekosuunnitteluvaatimukset lähes kaikkiin fyysisiin tuotteisiin. Asetuksen tavoitteena on pidentää tuotteiden käyttöikää, parantaa korjattavuutta ja uudelleenkäyttöä, pienentää ympäristöjalanjälkeä koko elinkaaren ajalta sekä poistaa EU-markkinoilta lyhytikäiset ja ympäristölle haitalliset tuotteet.

ESPR tuo vaatimuksia esimerkiksi varaosien saatavuudelle ja kierrätysmateriaalien osuudelle. Lisäksi se edellyttää tuotteille digitaalista tuotepassia (Digital Product Passport), joka kokoaa yhteen tuotteen ympäristö- ja kestävyystiedot.

Asetus hyväksyttiin ja astui voimaan kesällä 2024, mutta soveltaminen tapahtuu tuotekategoria kerrallaan. Ensimmäisessä vaiheessa vaatimuksia sovelletaan muun muassa tekstiileihin, huonekaluihin, renkaisiin, sähköelektroniikkaan, teräkseen, alumiiniin ja muihin rakennusmateriaaleihin. EU-komissio julkaisee tuotekohtaiset vaatimukset vaiheittain vuosina 2025–2026.

EUDR – METSÄKATOASETUS

EU:n metsäkatoasetuksen (EUDR) myötä tietyillä aloilla toimivien yritysten tulee jatkossa pystyä osoittamaan, että niiden tuotteet eivät ole aiheuttaneet metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä.

Metsäkatoasetuksen piirissä ovat puu, naudan liha ja muut naudan osat, kahvi, kaakao, soija, öljypalmu ja kumi, sekä näistä valmistetut tuotteet. Metsäkatoasetusta aletaan soveltaa isoissa yrityksissä 30.12.2025. Mikro- ja pienyritysten siirtymäaika jatkuu 29.6.2026 saakka lukuun ottamatta nykyisen puutavara-asetuksen tuotteita, joita siirtymäaika ei koske.

Käytännössä EUDR koskee asetuksen mukaisten tuotteiden kaupankäyntiä kotimaassa ja EU:n sisällä, tuontia EU:hun, vientiä EU:sta, kotimaista tuotantoa sekä jatkojalostusta kotimaassa ja EU:n alueella. Metsäkato asetuksen edellyttämät toimenpiteet vaihtelevat sen mukaan, katsotaanko yrityksen rooli toimijaksi vai kauppaa käyväksi. EU:n ennallistamisasetus täydentää metsäkatoasetusta ohjaamalla jäsenvaltioita ekosysteemien, kuten metsien, ennallistamiseen ja luonnon monimuotoisuuden, turvaamiseen.

EU-TAKSONOMIA

EU-taksonomia on sääntelykehys, jonka avulla määritellään, mitkä taloudelliset toimet ovat ympäristön kannalta kestäviä. Taksonomia ohjaa sijoituksia kohti vihreää siirtymää ja toimii perustana muulle vastuullisuussääntelylle, kuten kestävyysraportointidirektiivi CSRD:lle.

Taksonomiaa sovelletaan vaiheittain: ensimmäisessä vaiheessa kriteerit koskivat ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Vuonna 2024 käyttöön tulivat myös kriteerit muille ympäristötavoitteille, joita ovat luonnon monimuotoisuus, saasteiden ehkäisy, vesivarojen ja kiertotalouden kestävä käyttö.

Omnibus-paketin myötä komissio ehdottaa kesällä 2025 taksonomian hallinnollisten velvoitteiden keventämistä erityisesti pk-yrityksille ja pienemmille rahoitusmarkkinatoimijoille. Tavoitteena on helpottaa sääntelyn soveltamista ja parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua vihreään siirtymään.

KESTÄVÄN RAHOITUKSEN TOIMINTASUUNNITELMA

Vuonna 2020 päivitetty EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelma (EU Sustainable Finance Action Plan) sääntelee rahoitusmarkkinoita. Sillä pyritään ohjaamaan rahavirtoja kohti kestäviä investointeja, saavuttamaan EU:n asettamat ilmastotavoitteet ja muuttamaan yhteiskunta hiilineutraaliksi.

Toimintaohjelman keskeisiä, jo päätettyjä toimenpiteitä ovat taksonomialuokituksen luominen, CSRD-raportointivelvoitteet yrityksille, velvoitteet instituutiosijoittajille ja varainhoitajille sisällyttää ESG sijoituspäätöksiin, ESG:n tuominen osaksi sijoitusneuvontaa sekä SFRD-asetus. SFRD eli Sustainable Finance Disclosure Regulation velvoittaa rahoitus- markkinatoimijoita kertomaan, miten sijoitustuotteissa otetaan huomioon kestävyystekijät.

Rahoituslaitosten on annettava kestävyyteen liittyviä tietoja sekä yhtiö- että tuotetasolla, ja sijoitusneuvonnassa on kysyttävä, kuinka tärkeä sijoituksen kestävyys asiakkaalle on. Tulevaisuudessa ESG integroidaan vielä syvemmin luottoluokituksiin ja osaksi pankkien ja vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusvaatimuksia.

KULUTTAJANSUOJADIREKTIIVI

EU on uudistanut vuonna 2011 voimaan tullutta kuluttajansuojadirektiiviä osana vihreää siirtymää. Vuonna 2024 voimaan tullut muutos edellyttää, että kuluttajalle on annettava selkeää tietoa tuotteiden kestävyydestä, korjattavuudesta ja takuista.

Direktiivi kieltää harhaanjohtavat viherväittämät eli niin kutsutun viherpesun (greenwashing). Se velvoittaa myös kertomaan esimerkiksi digitaalisten tuotteiden päivityksistä, varaosien saata-vuudesta, tuotteiden elinkaaresta ja ympäristövaikutuksista. Muutokset on vietävä osaksi kansallista lainsäädäntöä syksyyn 2026 mennessä.

Vuoden 2025 kesällä Green Claims -direktiivin voimaantulo on vielä epäselvää. Kuluttajansuojadirektiivin uudistuksessa on kuitenkin mukana osittain samoja elementtejä, kuten ympäristöväittämien tarkempi sääntely.

Apua yrityksesi vastuullisuustyöhön?

Rodinia on luotettavin kumppani aidossa kestävyysmurroksessa.

Ota yhteyttä tiimiimme ja jutellaan lisää!