Kaadatko joskus kahvia viemäriin? Jos vastaus on kyllä, ehkä kahvi on liian halpaa.
Suomalaisten kahvin kulutus suhteessa väkilukuun on maailman suurimpia. Mitäpä jos joisit vähemmän, mutta parempaa kahvia? Mitäpä jos kahvihävikkiä olisi vähemmän ja viljelijä tietäisi, kuka juo hänen kahviaan?
Samoin kuin kuluttaja haluaa yhä useammin tietää, kuka hänen kahvinsa tuottaa, haluaa kahvin viljelijä tietää, kuka hänen kahvinsa juo. Kahvinviljelijöillä on siis tarve lisätä asiakasymmärrystä. Se lisää ylpeyttä omasta työstä ja motivoi ylläpitämään laatua. Laadulla voi puolestaan usein nostaa hintaa.
Kahvin viljelijät eivät aina itsekään tiedä, mikä on käypä hinta heidän omasta työstään, koska monelta puuttuu perustason liiketoimintaosaaminen. He päätyvät seuraamaan vain markkinahintaa, mutta sillä ei pysty tekemään laadukasta ja kestävästi tuotettua kahvia. Markkinahinnan puolestaan sanelevat suuret ostajat Pohjois-Amerikassa ja Pohjoismaissa.
Markkinahinnan sanelevat suuret ostajat Pohjois-Amerikassa ja Pohjoismaissa.
Kestävää kahvintuotantoa
Ilmastonmuutoksen seurauksena lannoitteiden ja vedenkäyttö muuttuu, kasvisairaudet lisääntyvät ja viljelyala vähenee. Oikeastaan nykymuotoinen kahvinviljely nopeuttaa ilmastonmuutosta, kun sademetsää hakataan kahviplantaasien tieltä, jotta marketteihin (siis meille kuluttajille) saataisiin halpaa kahvia.
Sesonkiajattelu on tulossa kahvinviljelyynkin. Kannattaa viljellä sellaisia lajikkeita, jotka luontaisesti kasvavat kullakin alueella. Vaikka kahvihifistely on kasvavatrendi, erikoislajikkeet eivät välttämättä ole vastuullisia.
Paahtimoiden suoraostot ovat yksi tapa lisätä läpinäkyvyyttä ja reilua kauppaa, mutta jos alan toimijoilla ei ole yhtenäistä ja objektiivista sertifiointi- ja laadunvalvontajärjestelmää, miten kuluttaja voi varmistua vastuullisuuslupauksista ja vertailla eri brändejä? Muun muassa Finnwatch on kritisoinut suorakaupoilla kehuskelua.
Kuluttajan on vaikea tehdä valintaa, kun vastuullisuusviestintä on kirjavaa, mutta teollisuudella on ostoillaan mahdollisuus vaikuttaa. Lähtökohta pitäisi olla, että kaikki kahvi on reilua, luomua ja eettistä. Sen jälkeen voidaan kilpailla maulla ja laadulla. Vastuullisuuden pitäisi kaikilla aloilla tarkoittaa tekoja ja toimintaa, eikä sanahelinää.
Koska yhdysvaltalaiset ja pohjoismaalaiset paahtimot ovat edelläkävijöitä, esikuvia ja suurimpia ostajia, voisimmeko yhdessä luoda kahvintuotantoon vastuullisuusjärjestelmän, joka kestää läpivalaisun ja rakentaa parempaa tulevaisuutta kaikille?